Nykyään kirjoitetaan ja puhutaan yhä vain enemmän siitä, miten pitäisi elää juuri tässä hetkessä. Puhutaan mindfulnessista, tietoisuustaidoista, tietoisesta läsnäolosta ja on niitä varmaan enemmänkin nimityksiä samalle asialle. 

Olen todennut, että itse ainakin sorrun niin usein siihen, että teen "automaattiohjauksella" arkisia asioita ja ajatukseni harhailevat milloin missäkin. Usein tulee murehdittua -myönnän, aivan turhaan- etukäteen asioita, mitkä voivat mennä huonosti. Tai samat ajatukset kiertävät samaa kaavamaista ympyrää kerta toisensa jälkeen.

Nyt olen jo jonkin aikaa tietoisesti yrittänyt keskittyä siihen, mitä milloinkin olen tekemässä. Kun keskityn tekemisiini, en tosiaankaan lähde pohtimaan elämän kurjia asioita ja pyörittelemään niitä mielessäni, kuten olen jo niin satoja kertoja tehnyt ilman mitään hyötyä. Ja on aivan totta, että olo on energisempi, kun energian ei anna turhaan valua hukkaan turhien ajatusten takia.

Tottakai mieleen pulpahtaa vanhan kaavan mukaisesti negatiivisia ajatuksia ja turhia pohdintoja. Mutta nyt sen sijaan, että jäisin vatvomaan samoja vanhoja asioita, voin vain todeta mielessäni, että "Ai, tuollainenkin asia tuli mieleeni." - ja päästää ajatuksesta irti. Sain kerran hyvän neuvon, kuinka ajatuksista voi päästää irti: kun kuvittelee ajatusten olevan ilmapalloja tai pilviä, voi hetken niitä tarkasteltuaan päästää ne leijailemaan ilmaan ja antaa niiden leijua pois. -Koska minulla on vähän liiankin vilkas mielikuvitus, niin olen välillä ratketa naurusta mielikuvieni takia. On aika hauskan "näköistä" (mielikuvituksessani siis), kun kävelylenkillä minusta pulpahtelee eri värisiä ilmapalloja, jotka sitten nousevat ilmaan ja lentävät pois