Pianotarta oli alkanut laulattaa. Se istui pianon koskettimilla ja yritti laulaa luritella iloisen sävelmän, mutta sointuvien sävelien sijaan ilmoille pääsi vain epämääräisiä kirahduksia. Pianotar ei kuitenkaan vähästä lannistunut, vaan yritti yrittämistään. Mutta vaikka se kuinka yritti, sävelet eivät millään suostuneet oikenemaan sointuvaksi jonoksi, vaan hyppelehtivät epämääräisessä järjestyksessä ja saivat aikaan aivan kauheaa meteliä. Pianotar komensi ja vaati ja pyysi ja uhkaili, mutta mikään ei tehonnut kurittomiin säveliin. Joka kerta avatessaan suunsa laulaakseen, sävelet kierähtivät suusta yhtenä möykkynä, toinen toisensa päällä istuen ja toisiaan tönien.
 
Ikkunalaudalle pyrähtänyt, Pianottaren touhua seurannut varis oli ilahtunut löydettyään laulukaverin ja nokkansa avaten raakkui omaa epäjärjestystään ilmoille. Siitäkös Pianotar suuttui ja käski variksen häipyä. Varis ei kuitenkaan välittänyt toisen kiukuttelusta yhtään, vaan jatkoi laulamistaan omaan esitykseensä uppoutuneena. Pianotar otti kimmastuneena laulukirjastaan nuottiavaimen ja heitti sillä varista, aikoen hätistää rumasti laulavan häirikön tiehensä. Nuottiavain kolahti varista nokkaan ja kas kummaa, yhtäkkiä alkoikin varis laulaa aivan siedettävästi, oikeastaan varsin erinomaisesti. Varis hämmästyi ja lopetti laulamisen. Se kokeili siivellään nokkaansa ja tunnusteli, mitä kummaa nuottiavain oli sen nokalle oikein tehnyt. Nokka oli kyllä paikoillaan ja edelleen ihan saman tuntuinen, mutta miten siitä nyt tuollaista laulantaa oikein tuli? Varis avasi varovasti uudestaan nokkansa ja kun nokasta tuli edelleen kaunista liverrystä, se vallan hurjistui, koska eihän se laulu mitään varismaista laulua enää ollutkaan. Raivoissaan se otti ikkunalaudalle pudonneen nuottiavaimen siipisulkiensa väliin ja keräten kaiken voimansa sinkosi sen takaisin Pianottaren suuntaan. Pianotar ei ehtinyt väistää, vaan avain osui sitä olkapäähän. Pianotar kiljahti säikähtäneenä, hieroi kipeää olkapäätään ja kiljahti uudestaan. Ja sitten vielä kerran uudestaan. Iloinen hymy levisi Pianottaren kasvoille ja suu aukesi jälleen, mutta tällä kertaa iloiseen, sointuvaan lauluun. Nuottiavain oli kolauttanut sävelet vihdoin järjestykseen ja nyt ne soljuivat kauniisti ulos Pianottaren suusta. Pianotar kiitti nuottiavainta ja pujotti sen kaulassaan olevaan ketjuun ja vilkaisi ikkunan suuntaan. Varis istui edelleen ikkunalaudalla katsellen nolona ympärilleen ja yritti saada ääneensä entistä varismaista karheutta. Vasta sitten kun se oli saanut sävelensä jälleen epäjärjestykseen, se pyrähti lentoon ja lähti muiden varisten matkaan. Pianotar jäi onnellisena istumaan pianon koskettimille ja lauloi sydämensä kyllyydestä.