Oli pimeää. Aamuauringon aavistuksenomainen kajo alkoi kuitenkin vähitellen rikkoa yön läpitunkematonta pimeyttä ja huonekalujen muodot alkoivat hahmottua harmaina epämääräisinä hahmoina.
 
Pianotar istui aivan hiljaa ja liikkumatta olohuoneessa. Hän oli valinnut paikan siten, että hän näki mahdollisimman hyvin keittiöön ja etenkin jääkaapille. Kunhan vain vielä valostuisi hieman, että näkisi, jos jotain tapahtuisi, Pianotar mietti. Hän toivoi, että valvominen ei menisi hukkaan, koska hän halusi jo ehdottomasti ratkaista monta viikkoa jatkuneen arvoituksen. Pysyäkseen hereillä, kertasi Pianotar mielessään viimeaikojen tapahtumia.
 
Hän oli eräänä aamuna todennut, että joku oli käynyt hänen jääkaapillaan. Oli hän aikaisemminkin jo ihmetellyt vajaata mehupurkkiaan, mutta ei ollut kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Tuona aamuna hän kuitenkin varmistui siitä, että joku oli juonut hänen mehunsa, koska jääkaapissa oli täysin tyhjä mehupurkki ja Pianotar itse ei koskaan jättänyt jääkaappiin tyhjää purkkia. Mehua ei kuitenkaan kadonnut joka yö, vaan säännöllisesti viikon välein. Koska viime mehuvarkaudesta oli kulunut tasan viikko, päätti Pianotar vihdoinkin valvoa ja selvittää, kuka tuo varas hänen keittiössään oikein oli.
 
Aamu alkoi sarastaa ja Pianottaren silmät uhkasivat aivan väkisin painua kiinni. Juuri kun Pianotar oli nukahtamaisillaan, kuuli hän jotain ääntä. Pianottaren silmät rävähtivät auki ja hän katsoi keittiöön henkeään pidätellen. Hänen sydämensä pamppaili jännityksen ja pelon sekaisesta riemusta; vihdoin hän ratkaisisi arvoituksen! Hämärässä Pianotar näki epämääräisen olennon vilistävän lattialla ja lähestyvän jääkaappia. Sitten olento hyppäsi, tarttui jääkaapin oveen ja sai sen riuhtaistua auki. Se luikahti avonaisesta jääkaapin ovesta sisään ja jääkaapista alkoi kuulua mehupurkin rapinaa.
 
Säikähtäneenä Pianotar mietti hetken, mitä tehdä. Hän ei nähnyt jääkaapin sisälle asti vahtipaikastaan, joten hän nousi ylös nopeasti ja juoksi jääkaapille peloissaan, mitä mahtaisi sieltä löytää. Hän avasi jääkaapin oven selkosenselälleen ja jähmettyi paikalleen nähdessään, mitä siellä tapahtui. Mehupurkki oli auki ja hänen orkideansa oli mehupurkin vieressä juuret mehupurkissa. Kun orkidea näki Pianottaren, se nosti hätääntyneenä lehtensä kukkansa suojaksi, hyppäsi alas jääkaapista ja juoksi juuret heiluen takaisin ikkunaseinälle, loikkasi ikkunalaudalle ja sieltä ruukkuunsa. Sitten se ujutti juurensa lasiruukussa olevaan puumurskaan ja jähmettyi paikoilleen. Jos oikein tarkasti katsoi, saattoi nähdä, miten orkidea vapisi peloissaan. Se oli syystäkin peloissaan; orkideoiden tarkoin varjeltu sukupolvelta toiselle siirtynyt salaisuus oli paljastunut! Nyt se saisi sukunsa vihat niskoilleen! Orkidea pyyhki vaivihkaa terälehdelleen valuneita kyyneleitään. Se oli niin surullinen.
 
Pianotar sulki hitaasti jääkaapin oven ja vain katsoi ikkunalaudalla olevaa orkideaansa. Nyt hänelle valkeni, miksi orkidea oli viimeaikoina ollut niin hyvinvoivan ja virkeän näköinen. Eikä se ollut tarvinnut edes paljon vettä, kun hän upotti sen kerran viikossa veteen. Pianotar olikin ihmetellyt, miksi sen juuret olivat niin vihreät, eikä se näyttänyt siltä, että se olisi tarvinnut kastelua. 
 
Hetken kuluttua Pianotar käveli lähemmäksi orkideaa ja huomasi sen vapinan. Pianottaren hienoinen harmistus mehuvarasta kohtaan haihtui lopullisesti ja hän silitti hellästi orkidean lehteä. Ei sinun tarvitse pelätä, sanoi Pianotar orkidealle, saat sinä mehuani juoda. Sovitaanko kuitenkin niin, että meillä on omat mehupurkkimme, jotta mehuni ei maistu niin omituiselta, Pianotar lisäsi naurahtaen. Hän lupasi orkidealleen myös tuoda sille kerran viikossa lasillisen mehua ikkunalaudalle, jotta sen ei tarvitsisi lähteä ruukustaan jääkaapille asti, ellei se nyt sitten aivan välttämättä halunnut lähteä hiukan jaloittelemaan.
 
Kun Pianotar vielä totesi ääneen itsekseen, ettei tätä kannata kenellekään kertoa, koska kukaan ei kuitenkaan uskoisi, huokasi orkidea helpotuksesta. Se ojensi lehtensä oikein kauniille kaarelle ja aukaisi uuden nuppunsa upeaan kukkaan kiitokseksi Pianottarelle. Siitä lähtien se öisillä seikkailuillaan eksyi Pianottaren mehupurkille vain silloin, kun se halusi vaihtelua Pianottaren sille tarjoamaan herkulliseen mehuun.