Herätyskello pärähti soimaan tavallistakin äkäisemmän kuuloisesti ja herätti Pianottaren sikeästä unesta. Pianotar nousi hitaasti jalkeille, venytteli ja virutteli, yrittäen saada itseään kunnolla hereille. Uni ei tahtonut tänäkään aamuna millään irrottaa otettaan, vaan seurasi Pianotarta keittiöön ja istui olkapäällä vielä silloinkin, kun Pianotar kaatoi supervahvaa kahvia mukiinsa ja hörppäsi ison kulauksen. Tuntiessaan kahvin piristävän vaikutuksen, uni hyppäsi kiireesti olkapäältä maahan ja vilisti takaisin sänkyyn peiton alle piiloon. Niin oli taas yksi päivä alkanut.

Pianotar vei kahvimukinsa ja aamiaistarvikkeet pöydän ääreen ja laittoi paahtoleipäviipaleen pirteän punaiseen paahtimeen. Odotellessaan leipäpalan paahtumista, Pianotar siemaili kahviaan ja ihasteli ikkunasta näkyvää aamukasteista maisemaa. Paahdin pompautti paahtoleivän kauniissa kaaressa suoraan pöydällä olevalle lautaselle, mutta katsoessaan leipäpalaa, Pianotar hätkähti; leivälle oli paahtunut kiukkuinen ilme! Leipä vaikutti suorastaan irvistävän siinä lautasella kulmat kurtussa. Pianotar kurkisti leivänpaahtimeen ihmeissään ja todettuaan paahtimen näyttävän aivan normaalilta, sujautti sinne uuden leipäpalasen. Hetken kuluttua paahdin sinkosi leipäpalan vielä suuremmassa kaaressa sisuksistaan ja suoraan lattialle. Leivässä oli vielä kiukkuisempi ilme! Pianotar pudisteli päätään ja nipisti itseään varmistaakseen, että oli oikeasti hereillä, eikä nähnyt unta. Mutta ei, hereillä hän oli ja paahdin todellakin käyttäytyi aivan omituisesti.

Pianotar istui pitkään paikallaan tuijottaen oikkuilevaa laitetta miettien, mistä ihmeestä mahtaa olla kyse. Miksi paahdin on niin vihainen, että irvistelee hänelle leipäpalojen kautta ja sinkoaa niitä lattialle asti? Mietteissään Pianotar haki puhtaan keittiöpyyhkeen, pyyhki sormenjäljet paahtimen kiiltävän punaisesta kyljestä, tyhjensi paahtimesta leivänmurut ja asetteli paahtimen paremmin pöydälle. Sitten Pianotar pyysi paahtimelta anteeksi, ettei ollut huolehtinut siitä paremmin, eikä edes kiittänyt, vaikka tämä oli joka aamu paahtanut leivät niin kiltisti. Pianotar sujautti varovasti uuden leipäviipaleen paahtimeen ja jäi odottamaan, mitä tapahtuisi. Hetken kuluttua paahdin pompautti leivän lautaselle ja tällä kertaa leipään oli paahtunut iloinen, hymyilevä ilme. Pianotar kiitti ilahtuneena paahdinta ja söi herkullisen leivän.

Siitä lähtien Pianottarella ei ollut enää mitään ongelmia kodinkoneiden kanssa; kaikki toimivat aivan moitteettomasti, kunhan niistä piti huolta ja niitä muisti kiittää ja kehua aina silloin tällöin. Herätyskellokin alkoi soida aamulla lempeämmin, kun Pianotar herättyään toivotti sille hyvää huomenta ja nousi iloisena ylös. Eikä unikaan enää yrittänyt roikkua olkapäällä, vaan jäi kiltisti peiton alle odottamaan seuraavaa yötä.