Istui ääressä ikkunan avonaisen
piirtäen hentoa viivaa.
Kynä välissä suljettujen huulien
huokasi Pianotar hiljaa.
Kuvan kauniin unessa oli nähnyt
ja tuoda sen esiin mieli.
Ei paperille näkymä auennut,
oli suljettu luovuuden kieli.
Käsi pöydälle apeana vaipui,
painui pääkin kumaraan.
Kuva mielestä vähitellen haihtui;
uneen halusi uudestaan.